Minä kävelen alasti sinun talossasi.
Minä muovailen vahasta asentoja,
joissa löytää vastaus
siihen, kuinka olla.
Minä syön pihkaisia mangoja
takapihasi oranssissa valossa,
vaikka toteat, etten sovi maisemaan,
onhan lokakuu, loisteputkinen.
Eihän yllä valo enää kesakoihin,
jotka tarttuvat itsepintaisesti
        basilikasuudelmiin
                                     saunasaareen
                                                                              katoaviin
superpallona hyppelehtiviin jalkapohjiin.
Minä mietin, miten olla hullu
siten, että syntyy kauneutta
rumastakin rampaa runoutta,
somaa ja ilkikurista liian nuorta.
Minä muovailen vahasta asentoja,
joissa löytää vastaus
siihen, mikä ettei.