Minun pisamaiset silmäluomeni
sinun poskillasi
etsivät paikkaa levätä.
Ethän mene,
olen kyllästynyt katselemaan lähteviä laivoja,
jotka jättävät rannan myrskyn saapuessa.
Ethän mene,
emmehän ole tanssineet vielä.

Yhä vain

Yhä vain
nousen ja lasken
päivieni ylle.
Niin kauhtunut
on unettomien öiden peite,
mutta yhä väkevämpää
kurottavien käsien tahto,
joka minne vielä vie
ohitse ohuiden unikuvien
lävitse kipujen kaihojen
varjosta valoon
valosta varjoon
soi päivien päättymätön tanssi.