Kesä luovuttaa huumaavan viittansa,
vaikka minä vasta opin uimaan
rannalta toiselle huomaamatta
veden tarvetta viedä,
sydämeni suonenvetoja
kaukana ja keskellä
yksinäistä ykseyttä,
joka joka vedolla tuli likemmäs
sitä minua, joka kellui.
Ehkä unohdin sinut jo
ennen kuin tapasimme
ja lausuit minulle vieraita kieliä.
Oikeastaan sinä kerroit vain,
että rakastan sitä hiljaisuutta,
kun vettä vasten painaa korvansa
ja alla aukeaa iätön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti