Loitsu

Loitsut loitsin linnunlauluks
taiat taion taivahan tauluks
juuret juhlien joikuja juovat
silmät suopeat suojansa suovat
piirtäen pimeyden punoen puhtaaks
kiertäen kireyden takoen tuhkaks
kauan kaipaus kaikuja kaunan
hautas vanhan nyt haikuja rauhan
Olisinko loisinko toisinko
Toivoisinko voisinko soisinko
vaan tässä tämä
elämä

Kesä kevein kukkien
emä helein lukkien
punoo punoo sinistä lankaa
kutoo kutoo siristä alkaa
yks kaks kol nel
ollen onnen ommel
valmihiks vaan ei milloinkaan
vanhana viisaana jos silloinkaan

Tie tietää totuuden
sie selville saat salaisuuden
askel antaa avaimen
vaik taival tuskin tasainen
ylös alas
tähän takas
sinne tänne
kiitos elämälle

Pieni pyhyys
tiesi syvyys
hengitä hengitä hengitä
kysy hengiltä rengiltä
kohtaa katseet suoraan
katsot aina luojaan
joka jokaisessa
jopa sokaisevassa
on kajo
valo valkein palo
olkoon sielusi talo

Vaarin viisaus

Viisas villi vaari
sydämessään sateenkaari
kasvimaata kitki ja itki
Oi onnea,
kun on punakaali
suurempi kuin rahalaari!
Toisen skandaali
oli vaarin kaalidaali
sillä tiesi mitä vaali
viisas villi vaari
sydämessään sateenkaari

Käännös

Auringon varhaisimmat säteet
kasvavat ohimoillasi
koskettavat varpaitani
matkamme on mennä
nauraen nousta, kohdaten kohota
tie on aurinko
varjot valon kääntöpiiri

Mietos

Kuinka ovatkaan taivaat taipuneet ylleni
vuotaen vahvaa valoa
ääretöntä alati avautuvaa
aavaa niin aavaa
olisiko oikeaoppinen onni?

Sunnuntai

Taivas kylpee valoisassa vedessä. Saari suo rauhansa yllättävän lähellä, hyräilee hiljaa puolessa välissä horisonttia. Mielentila muuttuu, kun maailman mittakaavat määrittyvät uudelleen. On syyskuu, on lämmin. Tummatukkainen nainen seisoo  keskittyneesti käsillään keskellä olohuonetta. Kodinonni ja värinokkoset muistuttavat, että tässäkin on luonto, jossa koetella painovoimansa rajoja ja löytää yhteys liikkeisiin, jotka ovat unohtuneet kaupungin asfaltoituihin pintoihin, joita värikkäät lasinsirut koristavat. Jalat laskeutuvat takaisin maahan. "Vielä kerran" nainen sanoo ja käden jänteet näkyvät ihon läpi päättäväisinä kuin saalistajalla. Keuhkot käyvät ja keho kuiskaa kiitosta. Akrobatia on jumalanpalvelusta.

Toiset laulut

Syvänmeren kala on noussut
vedestä muotoon ihmisen
Ensi kerran kun sukelsin
merestä maalle
mielestä mättäälle
kyyneleet kirvelivät silmiäni
jotka eivät suolaa kaivanneet
enää
on jäljellä korvat
joilla kuulla loiste
aallot auringon lasten

Jokin pysähtyy
sisälläni kuume laskee
alkaa uusi ilta
nousee vieraat veneet
väistyy vanhat vaistot
väsyy vaivan västäräkki

Puhallan puhtaiksi kuurot korvani
nostan hattuani hiljaisuudelle
kättelen kenraali kesää
joka sydämessäni
lakkasi etsimästä syyllisiä
sotaan jota kukaan ei voita

On yhtä
muttei yhtä mieltä
koko kirkas kaikkeus
nauravat naakat ja haaskojen harakat;
kärsimys ei ruoki
enää
on jäljellä silmät
joilla nähdä laulut
muistot maan äidin

On tuleva loppu
versot vaihdan verhoiksi
ikkunat pesen ilolla
Päästän tulen taivaalle
en anna sen sammua
pimeässä palavat pelot
kun koittaa uusi aika