Sammalten sylissä kuulen sydämen sykkeen.
Sienten suonet kasvavat yhdessä toisiinsa kietoutuneina antaen itiöiden supattaa suloisia salaisuuksiaan niille, jotka hiljentyvät kuuntelemaan. Korva kannon kaarnassa, selkä maan ihoa hengittäen - olen metsän tyttö.
Pujotan käteni kättäsi vasten ja hengitän yhtä matkaa. Kuljen puiden juurakoita pitkin vajoten hajoten kadoten, samoten sielussani sadasosasekuntin kilometrivauhtia. Kahlaan kirkkaissa puroissa ja miten puhtaana tulenkaan takaisin. Lepäämme kostealla sammaleella pimenevässä metsässä ja minä ymmärrän - tässä kodissa rakkaus ei tarvitse sähkövaloja tullakseen nähdyksi.
