tiistai 16. joulukuuta 2014

Ajatus

Miten kauniita draaman kaaria
maalaan mielelläni
unen ohuilla käsilläni
katselen kuvajaisia
kirkkauteen uppoavia

Pesen puhtaaksi paidat ja pensselit –
nauran lempeästi itselleni

Soilta

Pisaroita pisaroita
katso noita noitasoita
pisaroita pisaroita
elää koita elää koita
Pisaroita pisaroita
unen aamuun juoksijoita
tulen tanhuun tanssijoita

Pisaroita pisaroita
mitä nousee noitasoilta?
Pisaroita pisaroita
janos voita, janos voita
Pisaroita pisaroita
valo vaappuu noitasoilta
kuuman kumman aavikoilta

Pisaroita pisaroita
pian sade saapuu aavikolta
ottaa vuoron auringolta
Pisaroita pisaroita
kuplii kuplii henki soilta
kaikkoo kauhut kulkijoilta

Pisaroita pisaroita
versoo viher aavikoilla
viilentäen pisamoita
auringon polttaman painon
vallasta vanhasta vainon
Valaks valon!

Pisaroita pisaroita
kaste leikkii aavikoilla
pisaroita pisaroita
kaikuu nauru noitasoilta
haihtuu kipu surijoilta
Pisaroita pisaroita
valo koita valo koita
rakastele tanssijoitas

Loppunäytös

Tulisi olla rationaalinen
ja rakastaa paljon
Minä menetin järkeni
vetäytyvien suudelmiesi voimasta

Sanoit että otan oikoteitä
vaikka odotin sinua koko päivän
vieraan kaupungin räntäsateessa
kunnes tiesin suorimman reitin asemalle

Lippuautomaatilla unohdin buddhalaiset opit
ja kutsuin sinua urpoksi
Kaikki meni paremmin kuin odotit
olinhan vihainen enkä rakastunut

Asemahallissa sensaationnälkäiset katseet
tuijottivat juoruista kupruilevaa lattiaa
Viimeinen juna meni jo
Sinulla ei ollut rahaa
minä tarjosin muikut