Taas on se syys, se syvyys, joka matkustaa kylmän mukana. Koputtelee varpaankärkiä kepillään, kiertyy kehon ylle koteloksi enkä pääse enää lentoon. Äiti lämmittää taloa leivoksilla ja napittaa takin kolmesti. Ei tule kylmä sille, joka tietää, miten sormet menevät rajattomiksi suolla, Tuntsa tekee tytöstä ikuisen. Hilla sydämen tilalle niin ei kosketa kohmea, ei näe kaamos. Palttoossa piilossa hillasydän, hilkan alla silmät hengittävät senkin valon, jota ei ole.