Sormimaalaamista

Jos piirtäisin sut hiekkaan
ja antaisin sen elää
Hei,
olishan se ihmeellistä
olla se joka näkee,
mitä maasta syntyy,
kun sille antaa kasvot,
joilla suudella
mikrobien jalkoja, kasvien versoja.
Sitten sanoisin että vau
ootpa sä kaunis

Kerran opin rakastettujeni nimet,
ulkoa opin kaipuun ja toiveet.
Etkä sinä, mutta joka minä
pesi pyytämättä kuolleen linnun veren
hiustensa värisen, omaan kuvaansa törmänneen.
Ei ole enää syitä
repiä kehoja toisiaan vasten.
Ei ole meillä nimeä,
on vain olla aloillaan
ja alkaa.