Yhtenä yönä nukahdin silmät auki. Näin monta kuvaa, jotka olivat väriltään kirjavia. Heräsin ihmetykseen: olenko yksin vai yhdessä, yhä yhteydessä. Kaikki me kuljemme matkoillamme, maaäidin nomadit. Olemme sydämellämme, tervehdimme hengittäen, keitämme teet, jaamme ja jatkamme milloin lämpö, milloin onttous sydämessämme. Kulkijan tie on sellainen. Olemme yhteisellä matkalla tanssien monien merien rannoilla. Laivat lähtevät ja saapuvat. Aina joku tai jokin on vastassa. Jokainen elämä kuin kirkas malja puhtainta purovettä. Virta, joka ei lakkaa, kun uskaltaa.
Kiitos veli valoista, jotka olet sytyttänyt sydämeni talvihetkinä ja läsnäolosta, jonka olemme jakaneet seikkailujemme kohdatessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti