keskiviikko 27. toukokuuta 2015
Siskoille
Vesisade ohenee, laivat tekevät lähtöä. Olenkohan yksi niistä? Olen väsynyt kysymään nimeä ajatuksilta, jotka yrittävät uskotella olevansa minä. Tahtoisin maata metsässä, jossa ihmisten äänet ovat vain vaimea kaiku. Tuntea taas: antaa sateen koskettaa, hymyn levitä suupielistä varpaisiin ja juolukkamättäisiin. Olla rauha. Olet rauha. Anna metsän tulla liki. Nosta kasvosi kohti kiertoradalla loimuavaa aurinkoa. Valot ja varjot leikkivät kasvoillasi yhtä pyhinä. Antakoon ne sinulle kaiken rakkautensa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti