Teatterissa

On kirjoja, joita en enää tarvitse.
Sanaton kaipuu lepää tämän kevään yllä
pitäen minua vaikeroivassa otteessaan.
Opettelen näyttämään heleältä
sillä talvi on ollut raskas
ja minä pelkään sen olevan tarttuvaa.
Olisi luonnotonta vastustaa putoamista,
kun makaa jo maassa.
Itkevin silmin nauran, aina lopulta.
Löydän syvän rauhan teatraalisuudestani,
kun roolit ja lavasteet vaihtuvat niin,
ettei kokeneinkaan kriitikko voi muuta kuin
päästää irti halusta ymmärtää.
Minä lakkaan kyselemästä ja alan aueta.
Leikkaan pahvista ympyröitä
ja laitan ne silmieni tilalle.
Jokainen askel on performanssi,
johon osallistuu sekin, joka aina toistelee inhoavansa esiintymistä.
Mikä on vihattavissa, on myös rakastettavissa.
Sellaiselle näyttämölle me synnymme
eikä esiripun taakse auta jäädä,
jos on valinnut ottaa vastaan elämän
kuin kiittäen jokaista saapujaa.
Niitäkin, jotka eivät taputa
tai livahtavat katsomoon aina myöhässä ja maksamatta.