Tajuton valkeus makasi harteillani
kunnes päästin pois
sen mikä meni jo
Vaivaantumatta kauneudestani
nostan helmani auringolle
ja juon huhtikuisen illan
viimeistä sädettä myöten
Kipu maistuu karvaalta ja suloiselta
kuin pihlajan ensimmäiset silmut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti