tiistai 12. toukokuuta 2015

Tajuton valkeus makasi harteillani
kunnes päästin pois
sen mikä meni jo

Vaivaantumatta kauneudestani
nostan helmani auringolle
ja juon huhtikuisen illan
viimeistä sädettä myöten

Kipu maistuu karvaalta ja suloiselta
kuin pihlajan ensimmäiset silmut


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti