Kymmenen askelta sinne, missä tuulee kaukaa. On pimenemässä taivas ja
kuuset uinuvat jo toisiaan vasten, kohti kuuta. Jos ihminen saisi
valita, aurinko ei koskaan vajoaisi. Hämärissä kielojen kuiske on liian
vaarallista kaupungin lapselle. Se voi viedä uskon jokaiseen
kuvitelmaan, jota liikennevaloissa tanssii todeksi unohtamatta koskaan
omaa tarinaansa. Hämärän valo on toisenlaista; se näyttää, missä on
pimeys.
Yö on viekas vieras. Täällä se saapuu juuri ennen aamua. Aurinko sulkee
sarastuksen kasvoiltaan ja polttaa itsensä pois. Vanha pelko jää tuhkana
lannoittamaan puiden varjoja. Ne kasvavat ohi vaaksan mitan, ihmisen
ylitse. Korkealle korkealle kurkottavat, kun tuuli metsää tanssittaa.
Onko tämä taivas vai helvetti?
Suojaudu sateelta sinä sinisen tulen lapsi. Kuinka monta yötä oletkaan
nukkunut kuun järvien syvyyksissä. Kaukana täältä pelännyt pimeää.
Tänään on aika nousta vuoteesta varpaat vielä viileinä, silmät surun
seiteiltä suojassa. Jälleen palaamme valoon. Säteissä uinuvat unelmat,
liekehtivät luulot.
Hengitä vielä. Olet pian perillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti