keskiviikko 19. elokuuta 2015

Kerran opin rakastettujeni nimet,
ulkoa opin kaipuun ja toiveet.
Etkä sinä, mutta joka minä
pesi pyytämättä kuolleen linnun veren
hiustensa värisen, omaan kuvaansa törmänneen.
Ei ole enää syitä
repiä kehoja toisiaan vasten.
Ei ole meillä nimeä,
on vain olla aloillaan
ja alkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti