Syvänmeren kala on noussut
vedestä muotoon ihmisen
Ensi kerran kun sukelsin
merestä maalle
mielestä mättäälle
kyyneleet kirvelivät silmiäni
jotka eivät suolaa kaivanneet
enää
on jäljellä korvat
joilla kuulla loiste
aallot auringon lasten
Jokin pysähtyy
sisälläni kuume laskee
alkaa uusi ilta
nousee vieraat veneet
väistyy vanhat vaistot
väsyy vaivan västäräkki
Puhallan puhtaiksi kuurot korvani
nostan hattuani hiljaisuudelle
kättelen kenraali kesää
joka sydämessäni
lakkasi etsimästä syyllisiä
sotaan jota kukaan ei voita
On yhtä
muttei yhtä mieltä
koko kirkas kaikkeus
nauravat naakat ja haaskojen harakat;
kärsimys ei ruoki
enää
on jäljellä silmät
joilla nähdä laulut
muistot maan äidin
On tuleva loppu
versot vaihdan verhoiksi
ikkunat pesen ilolla
Päästän tulen taivaalle
en anna sen sammua
pimeässä palavat pelot
kun koittaa uusi aika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti