Yhä vain
nousen ja lasken
päivieni ylle.
Niin kauhtunut
on unettomien öiden peite,
mutta yhä väkevämpää
kurottavien käsien tahto,
joka minne vielä vie
ohitse ohuiden unikuvien
lävitse kipujen kaihojen
varjosta valoon
valosta varjoon
soi päivien päättymätön tanssi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti