Alku

Pitka yo teiden varjossa paattyi eksoottisten tuoksujen loimuun. Halausten unelias sointi ja me. Bussi ajoi kauan, olin kyydissa. Voimauttavien rituaalien jalkeen olen nauranut kirkkautta ja terveytta. Peseydyimme joessa ja kaivoimme kuopan maahan. Sinne huusin ja sahisin vanhan vihani. Mullalla peittelin. Uusi elama tulee kasvamaan ilman kuolemanpelkoa hyvaksyen lopun aluksi ja kaiken matkaksi, joka ei ole aikajana vaan kieriva ikuisuus ´- elaman ja kuoleman tanssi. Pyhyys nayttaytyy kaikissa kasvoissa. Joka kadunkulmassa astelee itsestaan tietamaton jumala. En enaa kaipaa kangastuksia. Paksujenkin lasien lapi on katsottava ja ymmarrettava, mika on tarpeellista. Hehkun palavana, tyynena. Aurinko on kovin lahella keittiota, jonka ikkunasta voi nahda eukalyptuspuun vehrean varjon. Maailma aukenee, kun pisteet kartalla muuttuvat kokemuksiksi.